Vielä viikko sitten meillä lönkytteli enempi villisikaa muistuttava eläin, joka varasti ruokaa aina tilaisuuden tullen.
Kaikkien pentujen synnyttyä viimein to-pe välisenä yönä puoli kolmen aikaan ymmärsin viimein mistä pohjaton nälkä oli kotoisin...
Tällä hetkellä, nykyisin jo lievästi koiraa muistuttava otus, jatkaa vähintään samalla ruokailu tahdilla, mutta se on jotenkin niin helppo ymmärtää, kun näkee nuo ruokaa kitapurjeet lepattaen karjuvat koiran alut.
Kaikki pennut ovat virkeitä ja erityisesti tuo "puolikas tyttö" on näyttänyt kyntensä sakissa.
Vaikka paino ei syntymäpainosta ole noussut kuin reilut 130 g on se tuplannut jo alimmillan käyneen painonsa.
Muska on rauhoittunut pienen kanssa ja picasassa näkee kuinka pienikin nauttii elämästä, selällään maha maitoa täynnä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti